?Elämä on ihanaa / jos sen oikein oivaltaa / ja kun lentää siivin valkein niin kuin joutsen.? (Kulkuri ja joutsen, 1950)
Vaikka kyllä te siellä Hirosimassa, vai missä se oli, järjestitte niille vinosilmille aikamoisen helvetin. Välähdys vain ja auringon kuumuuden paahde alas maan päälle. Hehtaarikaupalla taloja kasaan ja tuhansittain ihmisiä siinä silmänräpäyksessä kuoleman viikatemiehen eteen. Siinä meni hyvempää ja huonompaa, jumalista akankuvatusta, lieneehän niitä kaikilla maailmassa, ja kadulla leikkivää lapsivintiötä. Kaikki ne kärventyivät kuin kärpäset kesken arkisten askareittensa teidän tuohikäiverönne tulessa. Eivätkä nuo monet vainajat sinulle koskaan kummittele? Minua ainakin arveluttaisi pyyhkäistä niin paljon elämää maan pinnalta yhdellä sivalluksella. (1950)
Te olette meidän silmissämme oikeita arkkiroistoja, niitä kovaksi keitettyjä poikia. Ryöväri, joka puukko tai pyssykolju kourassa vaanii nurkan takana yhtä ainoaa lähimmäistään, on viaton lapsukainen teidän rinnallanne. Te sen sijaan: Kokonainen kaupunki, satatuhatta, lapsineen ja imeväisineen yhdessä välähdyksessä tuonelaan.(1950)